2.10.10 rv 40+6 pesanrakennustarve iski. Vaikka supistuksista ei pystynyt varmaksi paattelemaan yhtaan mitaan, tuli tunne, etta nyt on oikea aika valmistella ymparistoa synnytysta varten. Laitoin kylpyhuoneeseen paikat valmiiksi ja varoitin miesta, joka oli jo useamman paivan ollut esikoisen kanssa sairaalassa syopahoitoja saamassa. Varoituskin oli viela luokkaa "ensi yona voi tapahtua jotain tai sitten ei".

Supistuksissa oli aavistus enemman vakavuutta kuin aiemmin. Tuli kymmenen minuutin valein. Kavin viela saunassa yomyohalla, laitoin varmuuden vuoksi paksun siteen yoksi. Pyyhiessa nakyi pikkuinen veriviiru liman joukossa. Puolenyon jalkeen kiipesin keskimmaisen viereen nukkumaan ylakertaan. Uni tuli helposti.

3.10.2010 rv41
Supistaa unissa. Naen unta joka liittyy jotenkin koiriin. Kaannan kylkea. Supistaa taas kevyen kipeasti. Kolmannella kerralla vihdoin heraan kunnolla ja katson kelloa 1.40. Vatsa on vahan sekaisin, taytyy lahtea kakalle. Mennessa tunnen siteen olevan marka. Vessassa totean siteessa olevan vaaleanpunaista lapsivetta. Ei epailystakaan. Kakkaan ja supistaa. Puhelin on mukana ja soitan samantien pontolla istuen miehelle sairaalaan. Pyydan yksinkertaisesti vain jarjestamaan siskon avomiehen tilalleen esikoisen seuraksi ja tulemaan kotiin. Nyt tiedan etta tana yona tapahtuu. Mies lupaa lahtea matkaan. Matka kestaa 2h.

Menen keittion poydan viereen ja avaan netin. Soitan katilolle ja heratan. Lapsivetta tulee, supistaakin, saa lahtea tulemaan. Katilon matka kestaa reilu 3h. Sitten soitan doulalle. Hanen matkansa kestaa vain 1.5h, joten sovimme, etta kellotan vahan supistuksia ja soitan sitten.

Opiskelen TENS-laitteeni ohjekirjan pikaisesti ja asettelen latkat selkaan itse peilin edessa. Supistuksissa on sen verran tehoa, etta en halua jaada ollenkaan katsomaan etta tarvitsisiko konetta vai ei. Tarvitsee, vaikka supistukset ovat yha helppoja. Kun ei voi tietaa kuinka nopeasti kovenevat. Helpointa laittaa heti. Kellottelen poydan aaressa supistuksia n. 40 minuutin ajan, jonka jalkeen soitan doulalle lahtopyynnon. Epasaannollista, helppoa, mutta tuntuisi hiljalleen voimistuvat. Viela kayn herattamassa isani talon toisessa paassa ja pyydan menemaan keskimmaisen viereen nukkumaan. Sanon etta koittaisi vaan nukkua. Ei tassa ole viela mitaan hataa ja ihmisille on soitettu.

Minun on vilu, joten menen saunaan istumaan. Saunassa on viela jalkilampoa mukavasti. Lattialammityskin on paalla. Istuskelen lauteilla, selailen nettia ja kellotan supistuksia. Paikallaan vali on 2-5 minuuttia. Vessassa kaydessa ja vetta hakiessa tihenee huomattavasti. TENS nakuttaa selassa ja lisailen tehoja pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Loistovehje. Jo nyt hirvittaa ajatella etta tarvitsisi parjata ilman. Onneksi ei tarvitse.

Siirryn pienelle patjalle kylpyhuoneeseen. Istualtaan pehmealla patjalla on hyva. Jatan saunan oven auki ja saunaan valon. Ihanan pimeaa ja lamminta. Soitan miehelle, joka on taksissa puolivalissa matkaa. Selailen nettia ja vasyttaa. Kokeilen antaisiko tassa synnytyksessa kroppa huilata jos menen pitkalleni. Tulee vahan pidempi tauko, mutta makuultaan supistus on erityisen inhottava. Seisaaltaankin supistukset ovat ikavia. Ja pytylla. Auts.

En jaksa enaa kellotella supistuksia ja arvelen, etta mies tulee pian. Kello lahestyy neljaa. Supistukset vaativat syvaa hengitysta. Satun olemaan vessassa kun mies saapuu. Pissata tarvitsi. Astun suoraan vessasta ripustautumaan viela ulkovaatteissa olevan miehen kaulaan. TENSin boosti paalle ja syvilla hengenvedoilla roikun supistuksen lapi. Sitten vasta tervehdin.

Mies tulee kylpyhuoneeseen istumaan kanssani. Istun patjalle. Se on yha paras asento. Supistusten valilla jutellaan mita on tapahtunut ja tapahtumassa. Pian doulakin jo tulee. Hanenkin kanssaan pystyn supistusten valissa jonkin aikaa juttelemaan ihan muina miehina.

Tulee tunne, etta tarvitsee kaantya sisaanpain. Hengittelen supistukset ja pikkuhiljaa alan huokailla aata. Lisailen tehoja TENSiin. Supistusten valeilla olen enemman ja enemman silmat kiinni ja hiljaa. Joka supistuksen jalkeen pyorryttaa hieman. Varmaan hengityksen syvyys vaikuttaa ja endorfiinit. Vauva muljaa. Silittelen sita vatsanahkani lapi ja totean, etta TENSin, aanen ja liikkeen avulla supistukset kestaa hienosti ja endorfiinipolly heti supistuksen peraan tuntuu melkoisen hyvalta. TENS on jo aika kovalla. Lihakset nykivat supistusten valilla. Boost-nappulasta tuleva tasainen sahkoryoppy tuntuu hyvalta. Alan supistuksen aikana nostaa kasilla itseani. Kokeilen kontillaanoloa, mutta se tuntuu pahalta. Helpompi istua ja vahan kevittaa alapaata patjasta kun supistaa. Supistus painaa alaspain.

Katilo saapuu tyoparinsa kanssa. Juuri silloin tulee supistus. Supistusten valilla on niin hyvat endorfiinit, etta muiden vakava puhe kaytavassa supistusten valeista ja voimakkuuksista tuntuu hullunkuriselta.

Katilo kay tervehtivassa kuiskaten, kysyy supistusvaleista, mutta sanon etta "kysy noilta" ja viittaan mieheen ja doulaan. Menevat sitten keittioon. Mies on vahan aikaa mun ja doulan kanssa, mutta ei oikein tieda missa hanen olisi paras olla ja menee sitten keittioon. Doula istuu enimmakseen hiljaa. Lopulta pyydan kayda kysymassa haluaako mies tulla. Jossain vaiheessa katilo kay kuuntelemassa torvella vauvan sydanaanet ja toteaa vain "hyva".

Mies tulee ja hieroo jalkojani supistusten aikana. En tieda onko siita apua. Supistuksissa on jo sen verran voimaa, etta aanenvoimakkuuteni nousee. Supistukset ovat koko ajan olleet 3 minuutin valein ja kestoltaan melko lyhyita. Silti intensiteetti on noussut tasaisesti.

Supistukset vaativat jo aika paljon tyota. Minun tulee hiki ja pyydan ensin ovea ja sitten ikkunaa auki. Tuttu luonnon raikas haju tuntuu hyvalta. Supistusten valit vietan omassa maailmassani. Endorfiinit eivat enaa vaikuta ihan yhta voimakkaasti. Keskityn parhaani mukaan rentoutumiseen seka supistusten aikana ainakin lantionpohjasta, etta supistusten valilla kaikkialta. Tens on lujalla. Taitaa olla jo taysilla. Se nakuttaa niin lujaa, etta menen sen tahdissa supistusten valit. Boostissa on silti yha voimaa, joskin loppua kohden meinaan unohtaa laittaa sen pois paalta.

Pian supistukset ovat niin kovia, etta huudan. Eika mene kauaa etta karjun. Kiroilla ei tarvitse talla kertaa. Aanessa riittaa voimaa tarpeeksi. Sisukasta karjuntaa, kuten viimeksikin. Aavistan, etta on pakko olla jo lahella ponnistusvaihetta. Koen syvaa ymmarrysta niita kohtaan, jotka kernaasti tassa vaiheessa ottaisivat puudutetta. Hurjaa menoa. Katilo haluaa tarkistaa tilanteen. Ma olen varma etta ollaan ihan ponnistusvaiheen hilkulla ja odotan karkkaasti mita tahansa signaalia keholta, etta sopii alkaa ponnistaa. Katilo kokeilee, sanoo etta 8-9cm auki, ei mene kauan enaa. Karjun karjun, karjun joka supistuksen, tulee tarve vaihtaa asentoa. Yksi supistus hassusti puoli-istuvasti kyljeltaan. Sitten kaannan pikkupatjan poikittain ja menen kontilleni. Doula taitaa antaa nahkapallin eteeni nojattavaksi. Supistaa, en tieda onko jo 10cm vai ei, mutta ponnistan jo. Se tuntuu olevan ok. Ihan viela vauva ei liiku, mutta seuraavalla tai sita seuraavalla supistuksella vauva lahtee liikkeelle. Se tulee alas. Ma huudan, karjun aivan mielettomalla voimalla. Huudan sen alas. Olen melko pystyssa asennossa, katilo haluaisi, etta olisin enemman kontillani, nostaisin peraani ylemmas. Mulla on kasi jalkovalissani ja tunnen miten vauva tyontyy ulospain, miten paikat venyvat, tulee pissa ja ma huudan matalalta, raivoisasti, lujaa, pitkaan. En voi lopettaa. En voi. Tyonnan vaan ja tunnen miten paa muljahtaa ulos. Yllattavan tyynesti totean, etta paa tuli. Sitten pystyn menemaan enemman kontilleni ja katilo auttaa lopun vauvan ulos. Hurja, hurja tunne, valitan kun tunnen miten vauvan kasi muljahtaa ulos ja lopulta koko kroppa. Sitten huohotan ja yritan tajuta, etta vauvaa ojennetaan jalkovalistani. Korjaan itseani parempaan asentoon ja jaan jalkapohjieni paalle istumaan ja katsomaan tuota ihme otusta, joka siihen eteeni ilmestyi.

Katselen pienta siina ja ihmettelen aaneen. Sinako se siella mun mahassani olet muljannut. Ja nyt sa oot siina. Tajuan, etta ma jaksan ja pystyn katsomaan vauvaa. Huikeeta. Ihmettelen ihan kunnolla. Pyydan saada valot paalle kylpyhuoneeseen. Katilo haluaa leikata napanuoran ja ottaa napaverinaytteen. Napanuora on jo lakannut sykkimasta. Tarkistan itsekin. Napanuoran lypsaminen tuntuu ikavalta alapaassani. Todellakin tuntuu etta jotain melkoisen isoa on sielta juuri tullut lapi. En silti usko revenneeni ainakaan isosti. Verta tulee minun mielestani paljon, mutta katilo ei hatkahda. Ihan normaalia. Kateni ovat veriset kun kosketan vauvaa. Vauva ei ole yliaikaisen nakoinen. Paljon kinaa ihollaan. Hiukan valitteli synnyttyaan, mutta siina se nyt tyynena on. Katilo haluaa istukan ulos. Pyytaa nojaamaan taas eteenpain ja mies ottaa vauvan pois tielta. Vajaa kilon istukka tuntuu yllattavan isolta muljahtaessaan ulos. Mies antaa mulle heti pyynnostani gramman parasetamolia ja 500mg ibuprofeenia jalkikipujen varalle.

Sitten siina sahlataan hetki kun mietitaan miten ma paasisin istumaan. Haluan vauvan syliin ja rinnalle. Palli taakseni, suojia paalle ja vaivalloisesti siihen. Vauva tulee iholleni. Samantien nayttaa hakevan rintaa. Laitan rinnan kohdalle ja poika nappaa ahnaasti loistavalla otteella rinnanpaan suuhunsa valittomasti. Jalkisupistuksia tulee jo, mutta ne eivat ole niin pahoja kuin viimeksi. Juttelen siina aaneen, etta siina missa kahdella edellisella kerralla olen tassa vaiheessa vannonut, ettei koskaan enaa, niin nyt en osaa olla niin ehdoton.

Kun vauva on imenyt hetken, katilo haluaa tarkistaa repeamat. Pieni repeama on, tarjoaa yhta tikkia. Kerron etta sielta on toisen asteen tikkaamaton repeama parantunut itsellaan. Ei meinaa uskoa. Ei tikata. En edes harkitse. Painaa kohdusta aika kasan hyytymaa ynna muuta. Istukka oli ollut taydellinen.

Paasen suihkuun ja paasen putsatuksi kaikesta veresta. Mahtava jattiside alushousuihin ja puhdas yopaita. Sitten huterasti vierashuoneeseen omin jaloin ja vauva kainaloon. Jalkisupistukset tekevat kipeaa ja mies kay hieromassa jalkoja. Katilo tayttelee papereita ja kay painamassa kohtua. AIJAI, mutta ei enaa isommin hyytymia. Juttelee, etta on harvinaista etta supistukset tulevat synnytyksen aikana noin tasaisin valein. Koko ajan se 3 minuuttia. Doula lahtee, kay sanomassa heiheit ja totean, etta nyt tais tulla semmonen synnytys ettei siita jaanyt mitaan hampaankoloon. Itse asiassa olen hirvean tyytyvainen siihen miten ensinnakin itse synnytys eteni ja toiseksi miten kaikki toimivat. Kyselen monta kertaa miehelta seka vauvan syntymaajan, etta mitat. Eivat meinaa jaada mieleen. Klo 06.34, 3780g, 50,5cm ja paanymparys 36,5cm.

Hassua katsella pikkuista, joka on niin kauan ollut ihan nahan alla ja tuttu, mutta aivan vieraan nakoinen ruttunaama. Tosi tyynesti ottaa pieni muutoksen vatsasta maailmaan. Otan torkut heti kun vauva syomiseltaan sallii. Sita ennen on tuore isoveli herannyt ja kay ihmettelemassa miten vauva ei olekaan enaa mahassa.