Kavin Ukin avulla eilen viemassa pojat neuvolasysteemiin sisaan ja samassa yhteydessa varasin itselleni neuvola-aikaa. Tadin kalenteri oli taynna, joten paasin heti seuraavana paivana alkukaynnille.

Katsottiin taas ne tavalliset. Paino on tahan raskauteen lahtiessa 78kg, mika on tosi paljon, kun muistaa, etta reilu 4v sitten esikoisen raskauden alkaessa painoin 59kg. Mulla on nyt viimeisen vuoden aikana paassyt paino nousemaan raskauksista jaaneiden kilojen paalle. Kaipa J:n sairastamisella on ollut siihen osansa ja toisaalta M:n vauhti ja energia ovat vaatineet niin paljon huomiota, etta syomisiin ei oikein ole ollut energiaa keskittya. Toisaalta hyva ruoka on ollut takuu hyvanmielentuoja silloin kun muutoin on saattanut olla ankeampaa. JA me ollaan poikien kanssa oltu viimeinen vuosi pitkalti kotiin sidottuina popojen pelossa. Vaatekoko on jo kerran kasvanut viime vuoden aikana. Nyt on sitten takuuvarma lahete sokerirasitukseen ensimmaista kertaa elamassani.

Eika tassa raskaudessa ole edes pahoinvointia.

Tarvitsee varata ajat MRSA-testiin. Olen viimeisen reilun vuoden aikana viettanyt pojan takia aikaa niin paljon sairaaloissa Englannissa, etta hyva se on tarkistaa.

Pienta toivoa on kotisynnytyssuunnitelmiin. Laittelen pian sahkopostia kotilolle, joka kuulemma asuukin jossain Tampereen seudulla. Riippuen milla puolella Tretta asuu, ei matka sielta meille olisi enaa hirvean paljon pidempi kuin meilta Vammalaan. On mieskatilo, mutta viime syksyinen asiakkaansa joka mulle laittoi yhteystiedot, kehui ihanaksi tyypiksi. Etta ei nyt mitenkaan hirvealta kuulosta.

Repaisykipuja, vilua, rintojen aristusta ja vasymysta. Kaipa se Hippunen siella kasvaa. Valilla on niin normaali olo, ettei oikein edes koko asiaa muista. Eikohan se siita jos paastaan kurkkaamaan pienta ultraan ja vatsa alkaa kasvaa ja liikkeet tuntua. Muutoin luotan siihen, etta eikohan tama raskaus suju nopeammin kuin edelliset. Siita pitavat nuo pari vilperttia huolen, ettei aidilla ole kovin paljon aikaa keskittya odottamaan ajan kulumista.