Viikolta 13+ on taas ollut sellaisia sydamensykkeen tihentymia, mita edellisessa raskaudessa viikolta 18 eteenpain. Siis valilla ilman syyta, valilla arkiaskareissa, kuten hellan edessa seisoessa tai pyykkia ripustaessa syke lahtee yhtakkia hakkaamaan 120 lyontia minuutissa ja tuntuu, etta happi loppuu. Menevat yleensa nopeasti itsekseen ohi, mutta absurdilta se tuntuu, etta pitaa kesken ruuanlaiton istua huilaamaan. Tama multa on fyysisesti nyt vienyt aika paljon voimia. Ei huvita alkaa mihinkaan fyysisesti raskaaseen, kun on jatkuvasti helposti voimaton olo. Pari viikkoa sitten, kun oli viela paljon lunta, jouduin jattamaan M:n kanssa kavelyretken lyhyeen ja istuskelemaan lumihangessa tienpenkalla, kun ei kroppa oikeen jaksanu.

Hapyliitoksessa vihloo lahes paivittain, mutta yha hyvin lievasti. Jos ja kun pahenee, teen sille jotain.

Eilen aamulla kun oli rv 14+6, jain aamulla sankyyn. Taysi virtsarakko nosti kohdun tosi hyvin ylos ja esiin alavatsalta ja arsytti kai vahan myos, koska supisti valilla kovaksi pikkupalloksi. Ajattelin, etta nyt saattaisi joku liike voida tuntuakin, kun on niin kovin tyrkylla. Jonkun aikaa tokin ja heiluttelin ja lopulta sain ilmiselvan teravan potkun vastaukseksi. Odotan kovasti, etta liikkeita alkaisi tuntua paivittain. Vielakaan en koko ajan muista, etta olen raskaana ja vatsassa kulkee mukana joku muukin.

J on kerannyt nelisen kiloa painoa nyt kuukaudessa kortisonilaakityksen takia. En oikein kovin hyvin jaksa hanta enaa nostella. Onneksi han pystyy tuettuna liikkumaan, joten nostamisen tarvetta ei ole ihan jatkuvasti. Kysyin talta isommalta isoveljelta, joka nykyaan on hyvin uupunut, etta mita mielta on siita, etta meille tulee vauva. Vastasi, etta jotain mielta. Se oli paljon sanottu, kun tavallisesti han vastaa vasyneena kaikkeen, etta ei mitaan.